Sain Juhanin seuraavan version kokoon. Se on hyvä, sillä tiistaina alkaa marraskuu, jolloin pitää tietenkin kirjoittaa uutta. Juhani koostuu fragmenteista ja tässä vaiheessa muokkaus tarkoitti pääasiassa rakenteen muokkausta, oikeiden paikkojen etsimistä näille fragmenteille. Kun jotain palasta siirtää, täytyy tietenkin samalla päivittää tekstiä sellaiseksi, että se sopii uuteen järjestykseen, ja oli siellä myös muutama kohta, joissa tekstin tyyli oli jotenkin väärä ja vaati uudelleenkirjoitusta.
Edellisen version lukijat kommentoivat mm. näin:
Melkoisen hengästyttävää menoa … Jos yhtään haluaisit lukijalle antaa enemmän lepohetkiä … Kaiken limittyminen varsin moninaisesti … Huumori toimii kuin tauti, mikä on tarpeenkin noin järeässä jutussa … Se [fragmentti] jossa selvitetään pääosin miten maailma makaa, voisi ehkä sijoittua hieman aiemmin kuin nyt.
[yksi fragmentti] on jotenkin väärällä tavalla outo, irrallinen… Sekavuutta lisää se että hahmot tuodaan ilman muuta tunnettuina, mutta heidät esitellään vasta myöhemmin… [yksi fragmentti] on joko suurta neroutta tai keisarin uudet vaatteet.
Kuten näistä voi ehkä päätellä, Juhani on omituinen otus ja kyllä hänessä vielä riittää tekemistä. Kuitenkin tuntuisi, että nyt valmistunut versio alkaa jo lähestyä ensimmäistä oikeaa versiota, sellaista jonka jälkeen kamalan suuria muutoksia ei enää tarvittaisi. Nyt on taas hyvä aika ottaa vähän etäisyyttä tekstiin ja toivottavasti saada parin uuden lukijan kommentit, ennen kuin teen Juhanille mitään. Mutta se on aikaisintaan joulukuun asia.
Suunnitelmat uutta marraskuista tarinaa varten ovat jokseenkin utuiset, mutta ei se mitään. That’s the way I like it.
Paula Silvonen 